MALSKI-blogi

10.5. Järki taitaa voittaa sittenkin

Suomessa on entisaikaan ollut tavallista, että osuuskaupat ovat eri paikkakunnilla ympäri maata haalineet toimielimiinsä (edustajisto, hallintoneuvosto ja hallitus) näkyviä poliitikkoja. Ei välttämättä sitä ykkösketjua, mutta ainakin siihen pyrkiviä. Nämä tehtävät eivät varmaan ole olleet aivan vastikkeettomia. Seurauksena on ollut se, että osuuskauppoja on muistettu mm. kaavoitusasioissa. Muut toimijat ovat saaneet valitella esimerkiksi sitä, että parhaat kauppapaikat ovat menneet juuri osuuskaupoille.

Tämän esitän siis yleisenä toteamuksena. Vaikka kyllä se kieltämättä tuli mieleen täällä meilläkin, kun ruvettiin pähkäilemään uuden taidemuseon sijoituspaikkaa. Melko näkyvältä virkamiespaikalta tuli yllättäen paikalliseen lehteen artikkeli, jossa voimakkaasti oltiin sitä mieltä, että Osuuskauppa Hämeenmaan Sokoksen tyhjillään olevaan kolmanteen kerrokseen museo tietysti pitäisi sijoittaa. Jatkossa hehkutettiin paikan keskeistä sijaintia Aleksanterin kadun varrella. Samalla annettiin ymmärtää, että Päijänteenkadun varrella oleva entinen Mallasjuoman kiinteistö oli melkein kuin jossain periferiassa. Tekstin mukaan osuuskaupan kellarissa oli paremmin parkkipaikkojakin. Kieltämättä houkutteleva ajatus mm. siksi, että rullaportaita ylös ja alas kulkiessa jotain ostettavaa helposti tulisi hankittua niistä kaupan alemmistakin kerroksista.



Nyt on kuitenkin otettu järki käteen, ja nimenomaan niin, että nyt huomioidaan kaupunkilaisten yleinen etu. Kaupunki oli perustanut taide- ja muotoilukeskuksen sijoituspaikkaa pohtivan työryhmän. Ratkaisevaksi tuli vuokrapyyntöjen hintaero. Kiinteistöyhtiö Vanhan Panimon vuokratarjous oli tuskin enempää kuin puolet siitä, mitä kaupungin olisi pitänyt maksaa Sokoksen yläkerrasta. Toimikunnan yksimielisen kannan mukaan Malskin vaihtoehto eli Lad on toiminnallisesti ja kustannusmielessä niin paljon parempi, että Sokoksen vaihtoehto Lars voidaan jättää lopullisesti tarkastelusta pois.

Jos tältä pohjalta voidaan jatkaa, syntyy Malskille kokonaisuus, jossa kulttuuri- ja sitä lähellä oleva yritystoiminta lyövät kättä historiallisesti arvokkaissa tiloissa. Eli näin meilläkin päästäisiin kulttuurikaupunkien, Helsingin, Turun, Tampereen ja muiden joukkoon. Monessa kaupungissa on tällainen konsepti ollut jo pitkiä aikoja käytössä. Kaupungin teollinen historia olisi täälläkin monipuolisesti esillä. Lisäksi eri toiminnot tukisivat toisiaan, eli taidemuseosta tulisi vain yksi osa kokonaisuutta, toki ilmeisesti kuitenkin tärkein. Aluetaloudellisesti hanke olisi merkittävä, ja kävijäin määrä ilmeisesti nousisi huomattavan suureksi.

Todettakoon nyt vielä, että niitä parkkipaikkojakin kyllä riittää koko Päijänteenkadun mitalta. Näyttää siltä, että liikunta- ja kulttuurilautakuntakin on ratkaisulle myönteinen. Mutta jonkin verran skeptinen olen kuitenkin melkein 50 vuoden lahtelaiskokemukseni pohjalta. Kuinka monta kertaa valtuusto onkaan ratkaissut kulttuurirakentamista yhden äänen enemmistöllä, joskus aivan surkuhupaisella tavalla (Sibelius –talo). Ja kuinka monta hyvää hanketta on kokonaan sössitty vuosien mittaan. Oletan, että vielä jostain ilmestyy änkyröitä, jotka haluavat taidemuseon jäävän entisiin tiloihin. Tiloihin, joihin aika harva ihminen tulevaisuudessakaan eksyy. Toivottavasti olen väärässä.

Vanhan Malskin kiinteistöyhtiö on tähän mennessä jo suorittanut huomattavia korjaustoimia. Rakennus on saanut uuden peltikaton, jonka alla neljännessä kerroksessa on valmiina tilat usealle loft -asunnolle. Ulkosivut on korjattu kokonaan. Eri kerroksissa on jo valmiina liike-, toimisto-, kokous- seminaari- ja näyttelytiloja. Talossa on jo useita vuokralaisia. Yhtenä esimerkkinä on alakerroksessa toimiva Lahti Design Center.

Koko Malskin alue alkaa olla valmis, sillä tänä vuonna valmistuu kolme kerrostaloa. Viimeinen tontti on rakennusliike Vartella, jonka alihankkija parhaillaan purkaa vanhaa Mallasjuoman keittämörakennusta. Uuden kerrostalon valmistumisajaksi on kaavailtu ensi vuotta.


10.6. 12 vuoden odotus on päättymässä

Alun perin luvattiin, että Malskin alueen rakentaminen saataisiin loppuun vuoteen 2012 mennessä. Aikanaan Hartwall osti alueen Mallasjuomalta, mutta siirsi tuotantonsa varta vasten rakennettuihin ajanmukaisiin tiloihin Etelä-Lahteen Kujalaan lähelle moottoritietä. Alueen osti kaksi rakennusliikettä, Skanska ja OKA, joka siirtyi myöhemmin yritysoston kautta Lemminkäinen-konserniin. Rakennusliikkeet jakoivat alueen suunnilleen puoliksi. Laajaa kannen alla sijaitsevaa paikoitustilaa alkoi hallinnoida niiden yhteisyritys.

Vuodet kuluivat, rakennuksia nousi, mutta välillä harvakseltaan. Mutta myöhästyyhän Länsi-Metrokin, atomivoimaloista puhumattakaan. Tietenkin vuonna 2008 USA:sta lähtenyt lama tuntui täälläkin, asuntokauppa hiljeni pitkäksi aikaa. Nyt vuonna 2017 aletaan jo päästä lähelle tavoitetta, sillä viimeinen purettavaksi tarkoitettu rakennus, Mallasjuoman vanha keittämö on juuri saatu maan tasalle. Missä vaiheessa sitten tontin ostanut Varte Oy saa uuden rakennuksen pystyyn, se on vielä hämärän peitossa. Tilannetta pahentaa asuntojen myymisen kannalta se, että alueelle on juuri rakennettu kolme kerrostaloa, joissa on sama konsepti, eli runsaasti pienasuntoja.

Mallasjuoma on kuulunut monien lahtelaisten elämään, erityisesti niin, että se on tarjonnut työtä niin pitkäaikaisesti kuin kesäisin nuorelle väelle. Omat kokemukseni ovat vähäisiä, pari kertaa olen vieraillut Malskilla kauan sitten, en edes muista milloin ja missä porukoissa. Mieleen ovat kyllä jääneet tuon keittämörakennuksen sisätilat, joissa valtaosan tilasta veivät suuret kupariset keittokattilat. Ne olivat siis juuri siinä rakennuksessa, joka on nyt maan tasalla.

Suurimpana syynä Malskin alueelle muuttoomme 12 vuotta sitten oli meille sen keskeinen sijainti. Ajateltiin, että kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä, autoon ei välttämättä tarvitse nousta, ei omaan eikä kaupungin busseihin. Kieltämättä kiinnosti myös se, että Malskin jäljelle jätettävään suureen rakennukseen Päijänteenkadun varrelle suunniteltiin taidekeskusta, jonka yhteyteen olisi tullut myös muita toimintoja. Silloin vähän ennen vuonna 2008 alkanutta lamaa rakennuksessa olikin vilkasta toimintaa, oli taidelainaamo, työtiloja ja varsin runsaasti näyttelytilaa. Niitä myös käytettiin, oli esillä taidetta ja installaatioita. Talon pienessä ravintolassa kävi asiakkaita, ja minäkin vietin siellä yhdet syntymäpäivät.

Siihen aikaan vetovastuu oli taideväellä, minkä nimisestä yhteisöstä oli kysymys, sitä en enää muista. Rakennusta varten oli tehty suunnitelma, jonka oli piirtänyt eräs ilmeisen pätevä arkkitehti.  Paha vain, että suunnitelma oli täysin utopistinen, porukalla näytti olevan molemmat jalat tukevasti ilmassa. Eräs innokas nokkamies esitteli meillekin piirroksia, joihin oli sisällytetty myös nyt puheena ollut keittämörakennus. Sen yläkerroksiin oli ajateltu esittely- ja kokoustiloja. Alakerrokseen piti tulla viinitupa, ja kellariin olutravintola. Kaiken huippuna oli se, että ravintolan narikka piti sijoittaa vielä silloin pystyssä olleen savupiipun sisälle! Viimeistään tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tuossa muodossa hanke ei tule toteutumaan.

Keittämön ja lopullisesti jäljelle jäävän rakennuksen välissä oli tuolloin matalampi rakennus sekä savupiippu. Savupiippu oli hieman kallellaan, ja niin sen sitten oikaisi kalliilla rahalla eräs tamperelainen yritys. Museoväki ja kai joku kaupungiltakin vaati ehdottomasti savupiipun säilyttämistä! Lopulta nämä säilyttäjät joutuivat peräytymään, kun piippu alkoi uudelleen kallistua, ja nyt vielä kadun suuntaan, mahdollisesti kulkijain ja siellä seisovien autojen päälle. Se pikkurakennus vielä jäi paikalleen, joten sen purkaminen onnistui vasta uuden messun jälkeen. Vetäköön tästä kukin omat johtopäätöksensä.

Onneksi alueella ei sentään ollut suojeltavia eläimiä! Rusakoita tyhjillään olevilla tonteilla kyllä liikkui siihen asti kun paikalle osui citykettu, jonka nähtiin iltahämärissä jolkottelevan alueella. Viimeisiä eläimiä olivat ne rotat, jotka lähtivät pakoon Purku Pihan suuria koneita. Kyyhkysten pesätkin tuli tuhottua, joten ruokaa piti nyt etsiä muualta. Mainittu yritys on suorittanut keittämön purkutyöt Varte Oy:n alihankkijana. Varte osti tämän viimeisen tontin. Muut alueen talot ovat siis Skanskan ja Lemminkäisen (alk. OKAn) rakentamia. Niiden rajana on ollut pääasiassa Mallaskatu.


Aikaisemmin olen jo maininnut, että taidemuseohanke on viimein nytkähtänyt eteenpäin. Ellei vastarintaa masinoida, sisustustyöt alkavat Päijänteenkadun ja Mallaskadun varrella toden teolla jo vuoden 2018 aikana. Kiinteistöyhtiö Vanha Malski on jo suorittanut ulkoseinien ja katon saneeraukset. Uutuuttaan kiiltävä peltikatto on rakennettu ja sen alla on tiloja, joihin on tarkoitus viimeistellä loft -asuntoja.

Monenlaista mutkaa on hankkeella tähän asti ollut. Erityisen hankalaa on ollut, että todellista vetonaulaa ei ole saatu. Konservatoriota haviteltiin, mutta kaupunki oli sen verran sidoksissa konserttitaloon ja Kurki-Suonioiden perintöön, että asiasta ei tullut mitään.

Jossain vaiheessa toivottiin Kino Iiriksen muuttavan sinne. Mutta sillä on kävijämäärään ja ohjelmiston mahdollisuuksiin nähden aivan hyvät tilat Kansantalossa. Pääasiassa tämä yhdistyksenä talkoovoimin toimiva kulttuurilaitos ei myöskään olisi voinut maksaa yhtään sen suurempia vuokria kuin nyt Kansantalossa.

Taiteilijayhdistyksen ja taidelainaamon siirtyminen ns. Uuteen Kipinään oli tietysti tappio. Tulevatko ne takaisin, siitä ei ole ollut mitään puhetta. Lahti Design Center on tietysti ihan hyvä vuokralainen, samoin ne pienet yritykset, jotka siellä jo toimivat. Taidemuseo kuitenkin puhaltaisi koko talon aivan uuteen lentoon. Lahdella olisi nyt mahdollisuus rakentaa samantyyppinen kokonaisuus kuin Tampereen, Helsingin, Hämeenlinnan ja eräiden muidenkin kaupunkien teollisuusrakennuksiin on syntynyt.

Kiinteistöyhtiön vetäjät ovat arvostettuja ja aikaansaavia henkilöitä. Heiltä se onnistuu, jos vain muut pelimerkit sattuvat kohdalleen. Yhtiön sivuilta voi käydä katselemassa havainnekuvista millainen laitos on tekeillä.