MALSKI-blogi

2017   10.5. Järki taitaa voittaa sittenkin
           10.6. 12 vuoden odotus päättymässä

2018   102. Odotamme Malskin valmistumista

2019   4. Lumitalvi tuli Malskille
           29. Taidemuseon monttua kaivetaan jo
           42. Muotoilu- ja taidekeskusta rakennetaan
           50. Malskin kulttuurikeskus etenee

                65. Malskin kulttuurikeskus elokuussa 2019









10.5. Järki taitaa voittaa sittenkin

Suomessa on entisaikaan ollut tavallista, että osuuskaupat ovat eri paikkakunnilla ympäri maata haalineet toimielimiinsä (edustajisto, hallintoneuvosto ja hallitus) näkyviä poliitikkoja. Ei välttämättä sitä ykkösketjua, mutta ainakin siihen pyrkiviä. Nämä tehtävät eivät varmaan ole olleet aivan vastikkeettomia. Seurauksena on ollut se, että osuuskauppoja on muistettu mm. kaavoitusasioissa. Muut toimijat ovat saaneet valitella esimerkiksi sitä, että parhaat kauppapaikat ovat menneet juuri osuuskaupoille.

Tämän esitän siis yleisenä toteamuksena. Vaikka kyllä se kieltämättä tuli mieleen täällä meilläkin, kun ruvettiin pähkäilemään uuden taidemuseon sijoituspaikkaa. Melko näkyvältä virkamiespaikalta tuli yllättäen paikalliseen lehteen artikkeli, jossa voimakkaasti oltiin sitä mieltä, että Osuuskauppa Hämeenmaan Sokoksen tyhjillään olevaan kolmanteen kerrokseen museo tietysti pitäisi sijoittaa. Jatkossa hehkutettiin paikan keskeistä sijaintia Aleksanterin kadun varrella. Samalla annettiin ymmärtää, että Päijänteenkadun varrella oleva entinen Mallasjuoman kiinteistö oli melkein kuin jossain periferiassa. Tekstin mukaan osuuskaupan kellarissa oli paremmin parkkipaikkojakin. Kieltämättä houkutteleva ajatus mm. siksi, että rullaportaita ylös ja alas kulkiessa jotain ostettavaa helposti tulisi hankittua niistä kaupan alemmistakin kerroksista.



Nyt on kuitenkin otettu järki käteen, ja nimenomaan niin, että nyt huomioidaan kaupunkilaisten yleinen etu. Kaupunki oli perustanut taide- ja muotoilukeskuksen sijoituspaikkaa pohtivan työryhmän. Ratkaisevaksi tuli vuokrapyyntöjen hintaero. Kiinteistöyhtiö Vanhan Panimon vuokratarjous oli tuskin enempää kuin puolet siitä, mitä kaupungin olisi pitänyt maksaa Sokoksen yläkerrasta. Toimikunnan yksimielisen kannan mukaan Malskin vaihtoehto eli Lad on toiminnallisesti ja kustannusmielessä niin paljon parempi, että Sokoksen vaihtoehto Lars voidaan jättää lopullisesti tarkastelusta pois.

Jos tältä pohjalta voidaan jatkaa, syntyy Malskille kokonaisuus, jossa kulttuuri- ja sitä lähellä oleva yritystoiminta lyövät kättä historiallisesti arvokkaissa tiloissa. Eli näin meilläkin päästäisiin kulttuurikaupunkien, Helsingin, Turun, Tampereen ja muiden joukkoon. Monessa kaupungissa on tällainen konsepti ollut jo pitkiä aikoja käytössä. Kaupungin teollinen historia olisi täälläkin monipuolisesti esillä. Lisäksi eri toiminnot tukisivat toisiaan, eli taidemuseosta tulisi vain yksi osa kokonaisuutta, toki ilmeisesti kuitenkin tärkein. Aluetaloudellisesti hanke olisi merkittävä, ja kävijäin määrä ilmeisesti nousisi huomattavan suureksi.

Todettakoon nyt vielä, että niitä parkkipaikkojakin kyllä riittää koko Päijänteenkadun mitalta. Näyttää siltä, että liikunta- ja kulttuurilautakuntakin on ratkaisulle myönteinen. Mutta jonkin verran skeptinen olen kuitenkin melkein 50 vuoden lahtelaiskokemukseni pohjalta. Kuinka monta kertaa valtuusto onkaan ratkaissut kulttuurirakentamista yhden äänen enemmistöllä, joskus aivan surkuhupaisella tavalla (Sibelius –talo). Ja kuinka monta hyvää hanketta on kokonaan sössitty vuosien mittaan. Oletan, että vielä jostain ilmestyy änkyröitä, jotka haluavat taidemuseon jäävän entisiin tiloihin. Tiloihin, joihin aika harva ihminen tulevaisuudessakaan eksyy. Toivottavasti olen väärässä.

Vanhan Malskin kiinteistöyhtiö on tähän mennessä jo suorittanut huomattavia korjaustoimia. Rakennus on saanut uuden peltikaton, jonka alla neljännessä kerroksessa on valmiina tilat usealle loft -asunnolle. Ulkosivut on korjattu kokonaan. Eri kerroksissa on jo valmiina liike-, toimisto-, kokous- seminaari- ja näyttelytiloja. Talossa on jo useita vuokralaisia. Yhtenä esimerkkinä on alakerroksessa toimiva Lahti Design Center.

Koko Malskin alue alkaa olla valmis, sillä tänä vuonna valmistuu kolme kerrostaloa. Viimeinen tontti on rakennusliike Vartella, jonka alihankkija parhaillaan purkaa vanhaa Mallasjuoman keittämörakennusta. Uuden kerrostalon valmistumisajaksi on kaavailtu ensi vuotta.


10.6. 12 vuoden odotus on päättymässä

Alun perin luvattiin, että Malskin alueen rakentaminen saataisiin loppuun vuoteen 2012 mennessä. Aikanaan Hartwall osti alueen Mallasjuomalta, mutta siirsi tuotantonsa varta vasten rakennettuihin ajanmukaisiin tiloihin Etelä-Lahteen Kujalaan lähelle moottoritietä. Alueen osti kaksi rakennusliikettä, Skanska ja OKA, joka siirtyi myöhemmin yritysoston kautta Lemminkäinen-konserniin. Rakennusliikkeet jakoivat alueen suunnilleen puoliksi. Laajaa kannen alla sijaitsevaa paikoitustilaa alkoi hallinnoida niiden yhteisyritys.

Vuodet kuluivat, rakennuksia nousi, mutta välillä harvakseltaan. Mutta myöhästyyhän Länsi-Metrokin, atomivoimaloista puhumattakaan. Tietenkin vuonna 2008 USA:sta lähtenyt lama tuntui täälläkin, asuntokauppa hiljeni pitkäksi aikaa. Nyt vuonna 2017 aletaan jo päästä lähelle tavoitetta, sillä viimeinen purettavaksi tarkoitettu rakennus, Mallasjuoman vanha keittämö on juuri saatu maan tasalle. Missä vaiheessa sitten tontin ostanut Varte Oy saa uuden rakennuksen pystyyn, se on vielä hämärän peitossa. Tilannetta pahentaa asuntojen myymisen kannalta se, että alueelle on juuri rakennettu kolme kerrostaloa, joissa on sama konsepti, eli runsaasti pienasuntoja.

Mallasjuoma on kuulunut monien lahtelaisten elämään, erityisesti niin, että se on tarjonnut työtä niin pitkäaikaisesti kuin kesäisin nuorelle väelle. Omat kokemukseni ovat vähäisiä, pari kertaa olen vieraillut Malskilla kauan sitten, en edes muista milloin ja missä porukoissa. Mieleen ovat kyllä jääneet tuon keittämörakennuksen sisätilat, joissa valtaosan tilasta veivät suuret kupariset keittokattilat. Ne olivat siis juuri siinä rakennuksessa, joka on nyt maan tasalla.

Suurimpana syynä Malskin alueelle muuttoomme 12 vuotta sitten oli meille sen keskeinen sijainti. Ajateltiin, että kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä, autoon ei välttämättä tarvitse nousta, ei omaan eikä kaupungin busseihin. Kieltämättä kiinnosti myös se, että Malskin jäljelle jätettävään suureen rakennukseen Päijänteenkadun varrelle suunniteltiin taidekeskusta, jonka yhteyteen olisi tullut myös muita toimintoja. Silloin vähän ennen vuonna 2008 alkanutta lamaa rakennuksessa olikin vilkasta toimintaa, oli taidelainaamo, työtiloja ja varsin runsaasti näyttelytilaa. Niitä myös käytettiin, oli esillä taidetta ja installaatioita. Talon pienessä ravintolassa kävi asiakkaita, ja minäkin vietin siellä yhdet syntymäpäivät.

Siihen aikaan vetovastuu oli taideväellä, minkä nimisestä yhteisöstä oli kysymys, sitä en enää muista. Rakennusta varten oli tehty suunnitelma, jonka oli piirtänyt eräs ilmeisen pätevä arkkitehti.  Paha vain, että suunnitelma oli täysin utopistinen, porukalla näytti olevan molemmat jalat tukevasti ilmassa. Eräs innokas nokkamies esitteli meillekin piirroksia, joihin oli sisällytetty myös nyt puheena ollut keittämörakennus. Sen yläkerroksiin oli ajateltu esittely- ja kokoustiloja. Alakerrokseen piti tulla viinitupa, ja kellariin olutravintola. Kaiken huippuna oli se, että ravintolan narikka piti sijoittaa vielä silloin pystyssä olleen savupiipun sisälle! Viimeistään tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tuossa muodossa hanke ei tule toteutumaan.

Keittämön ja lopullisesti jäljelle jäävän rakennuksen välissä oli tuolloin matalampi rakennus sekä savupiippu. Savupiippu oli hieman kallellaan, ja niin sen sitten oikaisi kalliilla rahalla eräs tamperelainen yritys. Museoväki ja kai joku kaupungiltakin vaati ehdottomasti savupiipun säilyttämistä! Lopulta nämä säilyttäjät joutuivat peräytymään, kun piippu alkoi uudelleen kallistua, ja nyt vielä kadun suuntaan, mahdollisesti kulkijain ja siellä seisovien autojen päälle. Se pikkurakennus vielä jäi paikalleen, joten sen purkaminen onnistui vasta uuden messun jälkeen. Vetäköön tästä kukin omat johtopäätöksensä.

Onneksi alueella ei sentään ollut suojeltavia eläimiä! Rusakoita tyhjillään olevilla tonteilla kyllä liikkui siihen asti kun paikalle osui citykettu, jonka nähtiin iltahämärissä jolkottelevan alueella. Viimeisiä eläimiä olivat ne rotat, jotka lähtivät pakoon Purku Pihan suuria koneita. Kyyhkysten pesätkin tuli tuhottua, joten ruokaa piti nyt etsiä muualta. Mainittu yritys on suorittanut keittämön purkutyöt Varte Oy:n alihankkijana. Varte osti tämän viimeisen tontin. Muut alueen talot ovat siis Skanskan ja Lemminkäisen (alk. OKAn) rakentamia. Niiden rajana on ollut pääasiassa Mallaskatu.


Aikaisemmin olen jo maininnut, että taidemuseohanke on viimein nytkähtänyt eteenpäin. Ellei vastarintaa masinoida, sisustustyöt alkavat Päijänteenkadun ja Mallaskadun varrella toden teolla jo vuoden 2018 aikana. Kiinteistöyhtiö Vanha Malski on jo suorittanut ulkoseinien ja katon saneeraukset. Uutuuttaan kiiltävä peltikatto on rakennettu ja sen alla on tiloja, joihin on tarkoitus viimeistellä loft -asuntoja.

Monenlaista mutkaa on hankkeella tähän asti ollut. Erityisen hankalaa on ollut, että todellista vetonaulaa ei ole saatu. Konservatoriota haviteltiin, mutta kaupunki oli sen verran sidoksissa konserttitaloon ja Kurki-Suonioiden perintöön, että asiasta ei tullut mitään.

Jossain vaiheessa toivottiin Kino Iiriksen muuttavan sinne. Mutta sillä on kävijämäärään ja ohjelmiston mahdollisuuksiin nähden aivan hyvät tilat Kansantalossa. Pääasiassa tämä yhdistyksenä talkoovoimin toimiva kulttuurilaitos ei myöskään olisi voinut maksaa yhtään sen suurempia vuokria kuin nyt Kansantalossa.

Taiteilijayhdistyksen ja taidelainaamon siirtyminen ns. Uuteen Kipinään oli tietysti tappio. Tulevatko ne takaisin, siitä ei ole ollut mitään puhetta. Lahti Design Center on tietysti ihan hyvä vuokralainen, samoin ne pienet yritykset, jotka siellä jo toimivat. Taidemuseo kuitenkin puhaltaisi koko talon aivan uuteen lentoon. Lahdella olisi nyt mahdollisuus rakentaa samantyyppinen kokonaisuus kuin Tampereen, Helsingin, Hämeenlinnan ja eräiden muidenkin kaupunkien teollisuusrakennuksiin on syntynyt.

Kiinteistöyhtiön vetäjät ovat arvostettuja ja aikaansaavia henkilöitä. Heiltä se onnistuu, jos vain muut pelimerkit sattuvat kohdalleen. Yhtiön sivuilta voi käydä katselemassa havainnekuvista millainen laitos on tekeillä.

12. (102) Odotamme Malskin valmistumista

Muutimme juuri valmistuneeseen taloon Malskin kaupunginosaan keväällä 2005. Kerrostaloasunto kaikkien tarvittavien palvelujen läheisyydessä tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Silloiset rakennuttajat Skanska ja OKO (nyk. Lemminkäinen) lupasivat, että koko alue tulee valmiiksi vuonna 2012. Seitsemän vuotta enemmän siihen meni, sillä viimeisin talo vanhan panimorakennuksen jatkeena valmistuu muuttokuntoon ensi kesänä. Vuonna 2008 alkaneella lamalla oli tietysti vaikutuksensa viivästymiseen.


Toinen lisähoukutin oli Malskin taidekeskuksen suunnittelu. Vuonna 2005 talossa pidettiin aika laajoja taidenäyttelyitä, oli taidevuokraamon ja taiteilijaseuran tiloja. Puolipittoreski kahvila oli melko laajassa käytössä, sillä siellä sai muutakin, esimerkiksi keittoja. Pidinpä minäkin siellä kerran syntymäpäiväjuhlani noin 30:lle sukulaiselle ja ystävälle. Kun siellä vielä oli taidetta seinillä ja pari veistostakin, ympäristö sai kiitosta.
     Tässä vaiheessa alkoivat epäilykseni herätä. Kerran oli asetettu näyttävästi esille luonnospiirustukset tilojen tulevasta kehittämisestä. Kaiken huippu oli se, että rakenteilla olevan uudisrakennuksen paikalta sittemmin purettuun vanhaan keittämöön olisi yläkertaan tehty
viiniravintola ja kellariin olutkapakka. Vanha savupiippu oli vielä silloin pystyssä ja sen laajaan tyviosaan oli tarkoitus sijoittaa narikka, eli vaatteiden säilytyspaikka. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi tuntua, että onpa taitelijoilla tosiaankin molemmat jalat tukevasti ilmassa.
     Jonkin ajan kuluttua taidenäyttelyt loppuivat ja Taiteilijaseura lainaamoineen muutti ns. Uuteen Kipinään Saimaankadun ja Aleksanterinkadun loppupään kulmaukseen. Tämän jälkeen vetovastuu siirtyi uudelle yhdistykselle ja Lahden Vanha Panimo -yhtiölle. Siihen saatiin heti alkuun luottamusta herättävää ja laajaa kokemusta hankkinutta väkeä. Heidän aikanaan rakennus sai peltikaton, muutamia kattohuoneistoja ja myös ulkopintoja puhdistettiin. Mutta sen jälkeen alkoi suvantovaihe, hartiat taisivat tälläkin porukalla sittenkin olla vähän liian kapeat. Perustavanlaatuista työtä kuitenkin tehtiin, ja kaupungin kanssa alettiin neuvotella taidemuseon siirrosta Vesijärvenkadulta tähän vanhaan Mallasjuoman rakennukseen. Tässä vaiheessa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että rakennuksen kylkeen tulisi rakentaa lisäosa taidemuseota varten. Vanha osa saneerattaisiin kaikenlaista muuta toimintaa varten.
    Vuoden 2018 lopussa alkoivat pasmat selkiintyä. Lahtelainen Kinos Property Investiment hankki rakennuksen pääomistajaksi pohjoismaisen sijoitusyhtiön nimeltä Brunswick Real Estate. Se hallinnoi puolestaan Kielo-nimistä sijoitusyhtiötä, joka on ostanut mm. Aran huoneiston Vapaudenkadulta ja kiinteistöjä muualtakin Suomesta. Lahden kaupungista tulee nyt Kielon vuokralainen taidemuseon osalta. Uskotaan, että ulkomaisten sijoittajien kiinnostus Lahtea kohtaan voisi lisääntyäkin, koska Lahdestakin on tullut yliopistokaupunki LUT:in eli Lappeenrannan ja Lahden teknillisen yliopiston osana. Olisiko niin, että kaupungin uskottavuus kehittyvänä alueena tulisi kaiken tämän myötä kasvamaan?
     Suunnitelmissa on, että keskus avaisi toimintansa vuonna 2020. Tällöin siellä päästäisiin näkemään messuja ja  konsertteja. Lupaavalta näyttää sekin, että tulevista tiloista on vuokraamatta enää viidesosa. Rakennukseen sijoittuvat lisäksi ravintola, joitain kokoustiloja, pienpanimotoimintaa ja erilaisia yrityksiä. Näistä monet ovat jollain tavalla taiteeseen tai muotoiluun kytkeytyviä.

​Ensin siis rakennettiin pilvilinnoja, jotka arjen talouden edessä sortuivat. Mutta nyt alkaa todella tapahtua. Vuosi 2019 on tässäkin mielessä toivoa täynnä.


Jonnekin tänne Päijänteenkadun puoleisen seinän puoliväliin ilmestyy aikanaan uuden kulttuurikeskuksen näyttävä sisäänkäynti.


4. Lumitalvi tuli Malskille

Kahden vähälumisen talven jälkeen maisemat muuttuivat niin, että oli suorastaan pakko ottaa kuvia. Kaksi vuotta sitten toin kyllä sukset parvekkeelle, mutta vein ne parin viikon päästä käyttämättöminä takaisin. Viime talvena en tehnyt sitäkään. Kyllähän niitä Salpausselän rinteitä tuli aikoinaan koluttua kerran jos toisenkin. Välillä painelin hiihtokeskuksesta Tapanilaan, ja usein kauemmaksikin. Lukuisia kertoja hiihdin Mukkulasta järven yli Rautakankareelle, ja sieltä kiersin tavallisesti Tiirismaan maston tai peräti Tiirismaan pujottelurinteen ja Hälvälän kautta takaisin. Monet kilometrit tuli kuljettua myös Pallaksella useana vuonna 2000-luvun alkupuolella.
     Nyt ajattelen erään Antti Tuurin romaanihenkilön vuorosanoja vapaasti mukaillen: eiköhän tätä hiihtämistä ole jo ollut tähän elämään tarpeeksi. Mutta kyllähän meidän kahden hengen perheemme on vieläkin hyvin edustettuna, vaimo nimittäin on hiihtänyt useita kertoja, välillä hän on lisäksi luistellut Kisapuistossa.







4. (29) Taidemuseon monttua kaivetaan jo



Kevään korvalla alettiin kaivaa uuden taidemuseon monttua tavallaan Mallasjuoman vanhan rakennuksen kainalossa. Kuvissa näkyy myös Päijänteenkadun ja Kulmakadun kulmauksessa oleva AS Oy Malskin Kruunu. Taidemuseo nousee tähän monttuun ties kuinka komeana. Sisäänkäynti on kuitenkin Päijänteenkadun puolelta.

​Työt ovat meneillään myös vanhan rakennuksen sisällä. Ikkunoiden kautta on poistettu vanhoja väliseiniä ja muuta tarpeetonta. Varte on rakentanut jatkeeksi uudisrakennuksen, jonka osaksi musta väri herätti ensin hämmästystä.  Ajan mittaan kuitenkin alkoi tuntua siltä, että vanhan ja uuden liittäminen sopuisaksi kokonaisuudeksi taitaa sittenkin parhaiten tapahtua juuri tällä tavalla. Mallaskadun puolelta otetussa viimeisessä kuvassa harmaa laikukas väri johtuu uusien tiilien lämpötilan nopeasta vaihtelusta. Lämpimien ilmojen tultua jää vain musta tai punainen väri.




8. (42) Muotoilu- ja taidekeskusta  rakennetaan
Vanhan Mallasjuoman rakennuksen sisältä kuuluu melkein jatkuvaa pauketta kun tarpeettomia väliseiniä puretaan ja kuskataan palasina ikkuna-aukoista ulos. Jäljellä ovat jo nyt kuulemma vain kantavat seinät ja palkit. Vuonna 2020 meillä on monipuolinen luovien alojen ja kulttuurin keskus. Olen kuullut, että tiloista on jo 20 % varattu. Kiinteistöyhtiö Kielo ja sen takana oleva pohjoismainen sijoitusyhtiö ovat panneet tuulemaan. Rakennuksen ”sisäpihalle” tulee aivan uusi lisäosa. Yhteensä neliöitä tulee koko kompleksissa tämän jälkeen olemaan melkein 8500. Lahden kaupunki on vuokrannut siitä lähes puolet 20 vuodeksi. Valtaosa siitä tulee taide-, juliste- ja muotoilumuseolle, joka on saanut nimen LAD.



Parisen viikkoa sitten Päijänteenkadulle ilmestyi valtava pyörillä liikkuva nosturi, joka alkoi koota viereensä yhtä valtavaa torninosturia. Se on niin suuri, että sen aisa ulottuu rakennuksen yli ”sisäpihalle”, jonne siis uudisrakennus tulee. Tilaa on sillä puolen niin vähän, että Päijänteenkatu on pitänyt ottaa käyttöön. Sieltä sitten elementit ja muut rakennustarvikkeet nostetaan Malskin vanhan rakennuksen yli. Kuorma-autot pääsevät kyllä Mattssonin aukion puolelta peruuttamalla hakemaan rakennusjätettä sekä tuomaan hiekkaa ja betonia, mutta varastointitilaa siellä ei ole.



Monet ikkuna- ja oviaukot ammottavat vielä avoimina. Kaivuu on jo saatu suoritettua, mutta perustusten valaminen on vielä kesken. Mallaskadun puolella katu on rakennuksen vierellä viimeisessä kuvassa vielä avoinna. Siinä tehdään erilaisia putkitöitä. Ohikulkija saattoi nähdä kaivannossa ainakin kaukolämpöputkia, vesijohtoja ja putkien sisälle suojattuja sähkökaapeleita.

7. (50) Malskin kulttuurikeskus etenee
Vanhasta Mallasjuoman tehdaskiinteistöstä on jo pitkään kuulunut pauketta ja kaikenlaisia muita ääniä. Väliseiniä ja vähän muutakin on purettu ja tuotu pienillä kauhakuormaajilla seinään tehdyistä aukoista ulos. Sen jälkeen on tiilimursketta ja muuta jätettä kuljetettu kuorma-autoilla pois.



Aivan hiljattain on Päijänteenkadun puolelle avattu seinään iso aukko tulevaa pääsisäänkäyntiä varten. Vanhan tiilirakennuksen toiselle puolelle rakennetaan uudisrakennus, jonka Lahden kaupunki vuokraa taidemuseolleen. Siellä on jo kellarikerros valmiina, mutta pystyssä on vasta pitkiä pylväitä, joiden varaan jotain on tulossa. Betonielementtejä siirretään Päijänteenkadun puolelta rakennuksen yli jättimäisellä torninosturilla. Varastoinnille ei rakennuspaikalla ole tilaa, hyvä kun kuorma-autot pääsevät peruuttamaan betonia ja muuta tavaraa tuomaan. Reilu vuosi tässä pitää kuitenkin odotella ennen kuin taide- ja kulttuurikeskus, eli kaupungin uusi nähtävyys avataan. 




7. (65) Malskin kulttuurikeskus elokuussa 2019
Vanhassa Mallasjuoman panimorakennuksessa ja sen vierellä tapahtuu koko ajan, tekemisen meininki on kova. Kiinteistöyhtiö Kielo ja sen takana oleva pohjoismainen sijoitusyhtiö ovat panneet tuulemaan. Vauhtia antoi myös Lahden kaupunki, joka teki 20 vuoden vuokrasopimuksen vanhan rakennuksen viereen nousevasta uudisrakennuksesta. Siihen tulee nyt taidemuseo.



Näyttää siltä, että taidekeskuksesta tulee viisikerroksinen, tosin huonekorkeus ei ole tiedossa. Joka tapauksessa siitä tulee korkeampi kuin vanhasta Mallasjuoman rakennuksesta. Vieressä olevasta asuinrakennuksesta sen erottaa muutaman metrin levyinen kävelykäytävä, jota ei kuvassa näy. Ikkunoita ei paljon tule, ehkä siksi, että keinovalo on parempi taideteoksille.

​​Kaupungin hallintaan tulee lähes puolet huoneistoalasta. LAD, eli Lahden taide-, juliste- ja muotoilumuseon näyttelyissä näkyvät niin taide, muotoilu kuin lifestyle ja digiteknologiakin, mitä ne sitten sisältävätkään. Alustavasti uudisosa valmistuu huhtikuussa 2020, ja vanhan rakennuksen saneeraus jo vuoden 2019 lopussa. Kokonaisvastuullisena urakoitsijana on Superion Oy.
     LADin lisäksi Malskiin tulee uutta luovia yrityksiä, tapahtumasali Sammio sekä tiloissa työskentelevät opiskelijat ja freelancerit, ravintola ja panimopubi. Malskille tulevassa 1000-paikkaisessa monipuolisessa Sammiosalissa voi järjestää messuja ja konsertteja. Uusissa  yrityksissä ollaan jo nyt sitä mieltä, että työtilaa tärkeämpää on olla osana ympärillä olevaa luovaa yhteisöä.
     Tänä vuonna olen tilanteen kehittymisestä kertonut toukokuussa (artikkeli 8) ja kesäkuussa (artikkeli 7),